Valinnainen tehtävä 1, runon puhuja

"Pelkurit"

"Olen yksi pieni paskiainen

jonka maailmankaikkeus on oma pää

sinä kävelet vastaan ja

hehkut minulta salattua elämää

olet puhdas, hauras haavoittuva

pelkään käsieni tahrivan sut

minä tartun sinuun ja rutistan

käännyt pois ja sulkeudut

olet hypännyt elämän uraan

ylöspäin, kilpailuelämään

tartut minuun kuin haihtuvaan aikaan

näet mussa kielletyn hedelmän

otat hihastani kiinni ja vapiset

pelkäät sanovas kaiken väärin

sinä käännyt pois ja hymyilet

katson jälkeesi silmin surullisin

minä pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa

pelkäämme maailmaa kaukana jossain

pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa

pelkäämme maailmaa

joka kaukana pelosta vapisee"

Nään runon puhujan miehenä, joka on niinsanotusti yhteiskunnan pohjakastia. Runoa lukiessa minulle tuli heti mieleen koulut kesken jättänyt, työtön, veloissa oleva mies. Sellainen, joka ei halua miellyttää ketään pakolla, hän on tyytynyt paikkaansa. Mies on kuitenkin rakastunut, luultavasti tyttöön, joka tulee täysin eri maailmasta, kuin hän itse. Mies puhuu runossa hänen ja tytön välisestä suhteesta, siitä kuinka molemmat "pelkäävät" toisiaan. Ehkä tosiasiassa vain yhteiskunnan ja muiden ihmisten mielipiteet pelottavat heitä, se, kuinka niin eri maailmoista tulleiden ihmisten rakkauteen suhtauduttaisiin. Heidän rakkautensa on "kiellettyä".

  

Mies on selvästi epävarma tytön lähellä. Hän sanoo pelkäävänsä käsiensä tahrivan tytön. Luulen että hän pelkää vaikuttavansa huonosti tyttöön, pilaavansa tämän viattomuuden. Puhujan rakkaus on selvästi suuri, hän haluaa tytön juuri sellaisena kuin hän on. Hänen puheensa kuuluu selkeästi, ja se on selvästi tämän rakastetulle osoitettu, kuin hän haluaisi tavoittaa tämän sanoillaan, ymmärtävän näin paremmin. Luulen runon puhujan toivovan, ettei muuta maailmaa olisi, kuin vain hän ja tyttö. Ympärillä ei olisi silmäpareja tuomitsemassa. Ehkä pelko katoaisi näin kokonaan.

Puhujan äänessä huomaa selkeästi lempeän sävyn, kun hän kuvailee tyttöä. Muuten runo kuulostaa kyllä enemmän surulliselta, ehkä jopa vähän epätoivoiselta. Luulen että henkilöt eivät saa toisiaan, tyttö pelkää liikaa, ja lähtee. 

"Sinä käännyt pois ja hymyilet

katson jälkeesi silmin surullisin"

Mies pitää itseään paskiaisena. Hän on varmaan alkanut inhoamaan itseään, koska menetti jotain hänelle itselleen tärkeää, ei saanut tätä avaamaan maailmaansa itselleen.