Novellianalyysi

Tytön salaisuus

Luin Lindsey Collenin vuonna 1999 kirjoittaman novellin Arvoitus. Novelli avaa hieman 17-vuotiaan Marien elämää. Marie asuu kahdestaan isänsä kanssa pienessä talossa, jossa on vain kaksi huonetta. Marien äitistä ei novellissa mainita ollenkaan. Perheen isä on selkeästi hyvin suojelevainen ainoaa tytärtään kohtaan, minkä huomaa siitä, että lähtiessään jonnekkin hän lukitsee Marien sisälle taloon, ja aina koulupäivinä hän sekä vie että hakee tytön koulusta. Hän ei anna tämän lähteä yksinään kävelemään edes koulumatkoja, tai ylipäätään ulos viettämään aikaa muiden nuorien tavoin. Isä suojelee Marieta maailmalta, ja haluaa että tytär opiskelee hyvin,  jotta tämä saisi hyvästä perheestä hyvän miehen.
  
Novellin tapahtumat keskittyvät lähinnä siihen, kun Marie on kirjoittamassa kouluainetta. Aiheena on "Asia jota en voi sietää". Marie kirjoittaa paperille muunmuuassa sanoja kuten "isäksi ja tyttäreksi kutistunut perhe". Hän itsekin säikähtää ajatuksiaan, koska isähän käyttäytyy ylisuojelevasti rakkaudesta. Juuri tästä syystä hän ei haluaisi vastustella isänsä tahtoa. Kuitenkin Marie tuntee itsensä häkkilinnuksi. Novellissa loppua kohti tullessa selviääkin, että Marie on joskus uhmannut isänsä käskyjä, kun tämä vetää esiin pöytälaatikosta paperinpalan, jossa lukee "positiivinen". Positiivinen raskaustesti. Marie ei kuitenkaan tunnu kamalan paljon pelkäävän tulevaa, hän vaikuttaa lähes tyytyväiseltä, että asiat tulevat tulevaisuudessa muuttumaan. Hän ei halua enää lukittuja ovia, tai odottaa sitä, että hänen kättään tultaisiin pyytämään hänen isältään.


Marie vaikuttaa hieman ahdistuneelta tytöltä, mutta ei ihmekkään kun hänen elämäänsä rajoitetaan niin paljon. Novellin alussa päähenkilö Marie vaikuttaa kiltiltä ja kuuliaiselta tytöltä, mutta lopussa tämä mielikuva särkyy, kun saadaan tietää menneisyyden tapahtumista vähän lisää. Sääntörikkomuksista huolimatta Marie on itsenäinen ja rauhallinen persoona. Hän ei haluaisi ajatella isästään pahaa, mutta ei oikein tajua tämän ajatusmaailmaa. 17-vuotias nuori tyttö toivoisi itselleen vapautta.


Luulen, että Marien isä käyttäytyy tavalla kuin käyttäytyy, koska hänen menneisyydessään on tapahtunut jotain. Ehkä Marien äitille on käynyt jotain, ja siksi isä haluaa suojella tytärtään niin kovin. Tätä ei kyllä novellissa saada tietää, mutta aukot jättävät hyvää tilaa omalle mielikuvitukselle. 
Ylisuojelevaisuuden lisäksi perheen isä vaikuttaisi olevan myös hyvin tiukka ja vanhanaikainen. Marie arvelee joutuvansa toimitutetuksi luostariin, kun isä saa tietää, että Marien sisällä kasvaa elämä. Tämä ajattelutapa saattaa kyllä johtua myös novellin tapahtuma-ajasta.


Novellin tapahtuma-aika on luultavasti vähän kauempana nykyisyydestä. Näin päättelisin siitä, kuinka novellissa puhutaan "käden pyytämisestä" ja koulupuvuista. Tapahtumapaikka taas on oletettavasti Ranska, koska novellissa mainitaan kaksikin kertaa ranskalainen sana "bon garcon", ja Marien nimi voisi hyvin olla ranskalainen. Joko isä on hyvin tiukka, tai sitten se johtuu sen ajan yleisestä ajatusmallista, tai kulttuurista.


Novellin nimi viittaa Marien salaisuuteen, ja mielestäni sopii novellille hyvin. Pelkästä nimestä ei kyllä voisi päätellä tarkkaan, minkälainen novelli tulee olemaan, koska nimi "arvoitus" tuo ainakin minulle ensimmäisenä mieleen jonkinlaisen salapoliisitarinan. 
Tarina jää lopussa hieman auki, novellissa ei saada tietää miten Marien isä suhtautuu tyttärensä raskauteen ja mitä tapahtuu, kun Marie on synnyttänyt. Tämä ei kuitenkaan huononna novellia, vaan se on hyvä juuri tuollaisenaan. Aukkoja ei ole novellisa liikaa, vaan se jättää mielikuvitukselle tilaa juuri sopivasti.


Arvoitus siis kertoi siis pienen tarinan tytön elämästä isänsä kanssa, ja avasi tytön ajatuksia. Novellissa oli vähän draaman aineksia, kun Marie mietti isänsä reaktiota salaisuuttaan kohtaan. Kertoja on kaikkitietävä.
 Itse pidin novellista paljon, se oli mielestäni hyvin kirjoitettu, ja kiinnostus pysyi loppuun saakka. Olisi mukavaa saada lukea myös Marien isän näkökulma heidän perhe-elämästään.

Runoblogin arviointi

Ensiksikin parannettavaa olisi siinä, että oppisin tekemään työt ajoissa. Olisin varmasti saanut tehtyä valitsemistani tehtävistä selkeämpiä ja parempia, jos en olisi jättänyt kaikkea niin viime tippaan. Tästä huolimatta paneuduin kuitenkin jokaiseen tehtävään niin hyvin kuin pystyin, ja tehtävät olivat minusta mielenkiintoisia ja mukavia tehdä, ja toivon että se näkyy. Pyrin tulkitsemaan ja pohtimaan runojen sisältöä mahdollisimman hyvin. Kieliasussa saattaa olla parantamisen varaa, mutta luulen että sain kaiken oleellisen näkymään tehtävissä, tai ainakin toivon näin. 
   Antaisin itselleni kolme tähteä runokansiosta, koska sen kuvaus tuntuisi osuvan sopivimmin. ☆☆☆

Valinnainen tehtävä 2, kirje

Hei!

On hienoa kuulla, että olet halukas lukemaan Ismo Alangon runokokoelman Rakkaus on ruma sana. Olen vasta lukenut sen itse, ja pidin henkilökohtaisesti siitä paljon. Runot ovat Ismo Alangon laulujen lyriikoita, ja voit samalla kuunnella lukemaasi. Runoja on kirjassa todella monelta erilaiselta kohdealueelta, ei pelkästään teemasta rakkaus, toisinkuin kirjan nimi ehkä antaa olettaa. Runot pistävät ajattelemaan, ja antavat myös tilaa omalle mielikuvitukselle. Ne on kirjoitettu estottomasti, ja osassa runoista on käytetty "rumempaakin" kieltä, mutta minua se ei ainakaan häirinnyt, toi vain oman särmänsä teksteihin. Jotkut taas ovat todella herkkiä ja kauniisti kuvailtuja. Löydät varmasti oman suosikkisi monista vaihtoehdoista!

   

Runot on kirjoitettu selkeällä tyylillä, joten vaikka et olisikaan ennen lukenut runoja, niin pystyt varmasti nauttimaan näistä. Tämä oli minullekkin ensimmäinen lukemani runokokoelma. Runot eivät ole liian pitkiä eikä puuduttavia, vaan juuri sopivan pituisia. Kirjassa on laululyriikoiden lisäksi myös kertomuksia Ismo Alangon itsensä kertomana, joten jos haluat pitää taukoa runojen lukemisessa, voit siirtyä lukemaan näitä!

   

Suosittelen todellakin tutustumaan tähän teokseen, varsinkin jos pidät Ismo Alangon musiikista. Ja vaikket pitäisikään, lyriikat aukeavat pelkkänä tekstinäkin aivan erilailla, kuin laulettuna. Minäkään en ole mikään Ismo Alangon fani, ja suurin osa runoista oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Silti nautin kirjan lukemisesta ja runojen sisältöjen pohtimisesta. 

   

Loppuun haluaisin vielä laittaa sinulle yhden runon kirjasta, joka nousi suosikikseni muiden joukosta.

"Kurjet"

"Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen.

sen alla väreilee, sen alla järisee

sen alla elämä on vaaraa

oudon ryppyinen on järven pinta murheinen

mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen

huumaavaan kauneuteen

niihin aikoihin, kun kurjet suutelee

niihin aikoihin sammutan auringon

suljen kuin television sen pois

näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan

kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan

mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen

silmien kosteuteen.

niihin aikoihin, kun kurjet suutelee

niihin aikoihin tuijotan liekkeihin

taustalla kuulen äänet kaupungin

näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan"

Toivon ja uskonkin, että tulet pitämään kirjasta yhtä paljon kuin minä pidin! Mukavia lukuhetkiä!

Toivoo: Anni

Valinnainen tehtävä 1, runon puhuja

"Pelkurit"

"Olen yksi pieni paskiainen

jonka maailmankaikkeus on oma pää

sinä kävelet vastaan ja

hehkut minulta salattua elämää

olet puhdas, hauras haavoittuva

pelkään käsieni tahrivan sut

minä tartun sinuun ja rutistan

käännyt pois ja sulkeudut

olet hypännyt elämän uraan

ylöspäin, kilpailuelämään

tartut minuun kuin haihtuvaan aikaan

näet mussa kielletyn hedelmän

otat hihastani kiinni ja vapiset

pelkäät sanovas kaiken väärin

sinä käännyt pois ja hymyilet

katson jälkeesi silmin surullisin

minä pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa

pelkäämme maailmaa kaukana jossain

pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa

pelkäämme maailmaa

joka kaukana pelosta vapisee"

Nään runon puhujan miehenä, joka on niinsanotusti yhteiskunnan pohjakastia. Runoa lukiessa minulle tuli heti mieleen koulut kesken jättänyt, työtön, veloissa oleva mies. Sellainen, joka ei halua miellyttää ketään pakolla, hän on tyytynyt paikkaansa. Mies on kuitenkin rakastunut, luultavasti tyttöön, joka tulee täysin eri maailmasta, kuin hän itse. Mies puhuu runossa hänen ja tytön välisestä suhteesta, siitä kuinka molemmat "pelkäävät" toisiaan. Ehkä tosiasiassa vain yhteiskunnan ja muiden ihmisten mielipiteet pelottavat heitä, se, kuinka niin eri maailmoista tulleiden ihmisten rakkauteen suhtauduttaisiin. Heidän rakkautensa on "kiellettyä".

  

Mies on selvästi epävarma tytön lähellä. Hän sanoo pelkäävänsä käsiensä tahrivan tytön. Luulen että hän pelkää vaikuttavansa huonosti tyttöön, pilaavansa tämän viattomuuden. Puhujan rakkaus on selvästi suuri, hän haluaa tytön juuri sellaisena kuin hän on. Hänen puheensa kuuluu selkeästi, ja se on selvästi tämän rakastetulle osoitettu, kuin hän haluaisi tavoittaa tämän sanoillaan, ymmärtävän näin paremmin. Luulen runon puhujan toivovan, ettei muuta maailmaa olisi, kuin vain hän ja tyttö. Ympärillä ei olisi silmäpareja tuomitsemassa. Ehkä pelko katoaisi näin kokonaan.

Puhujan äänessä huomaa selkeästi lempeän sävyn, kun hän kuvailee tyttöä. Muuten runo kuulostaa kyllä enemmän surulliselta, ehkä jopa vähän epätoivoiselta. Luulen että henkilöt eivät saa toisiaan, tyttö pelkää liikaa, ja lähtee. 

"Sinä käännyt pois ja hymyilet

katson jälkeesi silmin surullisin"

Mies pitää itseään paskiaisena. Hän on varmaan alkanut inhoamaan itseään, koska menetti jotain hänelle itselleen tärkeää, ei saanut tätä avaamaan maailmaansa itselleen.

Yhteinen tehtävä

"Hyvä olla"

"Olen juonut liian kauan

tätä kärsimysteni maljaa

olen nähnyt liian monen

lumisateen hiljaa

noroina valuvan

paskaviemäriin

minä avaan sieluni ovet

sinä kävelet sisään ja hymyilet

viet minut matkalle ulos

ulos maailmaan

näen muita ihmisiä

muita ihmisiä

paha ajatus

terävä miekka

kaunis ajatus

taivaassa tänään

taivaassa tänään"

Valitsin Alangon runon "hyvä olla", yhteiseen tehtävään, koska halusin keskittyä siihen tarkemmin, ja avata sitä itselleni. Mielestäni runo oli kaunis, vaikkakin se toi myös samalla surullisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Itse nään siinä selkeän tarinan.

Runon puhuja sanoo juoneensa liian kauan kärsimysten maljasta. Uskon että kärsimysten maljalla tarkoitetaan runon puhujan elämässä olevia raskaita hetkiä. Hän ei selvästikään ole elämänsä aikana tuntenut paljon onnellisuuden tunnetta. Tällä yhdellä lauseella saadaan tietää paljon runon puhujan elämän laadusta. Ei tarkkoja yksityiskohtia, mutta se, ettei kaikki ole hyvin, ja hänellä on paha olla. Puhuja ei osaa enää nähdä elämässään mitään kaunista, ja hän ei kai osaa luottaa ihmisiin. Se kertoo jo paljon runon luonteesta.

    Asiat kuitenkin muuttuvat, kun runon puhuja sanoo avaavansa sielunsa ovet, ja jonkun kävelevän sisään hymyillen. Ehkä puhuja kohtasi jonkun, johon kerrankin elämässään pystyi luottamaan. Uskon sielun ovien tarkoittavan hänen todellista sisintään, salaisimpia salaisuuksia, joita ei voi kertoa kaikille. Puhuja on siis löytäny viimein elämäänsä jonkun elämään yhdessä hänen kanssaan. Tämä joku, jolle puhuja osoittaa sanansa, johdattaa runon säkeistä päätellen puhujan taas ihmisten pariin, ulos kuorestaan. Mutta onko puhujalla taas hyvä olla? En usko näin.

    "Paha ajatus". Minulle tuli tästä säkeestä mieleen, että ehkä puhuja ei osannutkaan enää luottaa uudestaan ihmisiin. Tai ehkä hänen luottamuksensa petettiin uudemman kerran.

"Terävä miekka". Luulen puhujan vieneen itseltään hengen. Hän ei enää uskaltanut alkaa toivomaan paremmasta. 

"Kaunis ajatus" Ehkä puhujan on viimein hyvä olla, kun on päässyt pakoon maailmaa. 

"Taivaassa tänään

taivaassa tänään" Puhuja on päässyt pois.

Runossa puhutaan kirjakieltä, tosin hyvin arkiseen sävyyn. Arkisen vivahteen sille tuo ainakin lause "noroina valuvan paskaviemäriin". Näin runosta tulee helpommin lähestyttävä, teksti on helposti ymmärrettävää, eikä siinä ole käytetty hienostelevaa kieltä. Runo on melko lyhyt, ja siinä on vain yksi säkeistö. Alku- tai loppusointuja ei ole käytetty, runo on moderni. Lopussa on toistettu lausetta "taivaassa tänään", kuin korostaakseen sitä, mitä lopussa on tapahtunut.

Runokokoelman esittely

Valitsin runokokoelmakseni tähän tehtävään Ismo Alangon Rakkaus on ruma sana (ilmestynyt vuonna 2004) nimisen teoksen. Kirja koostuu pääasiassa laulutekstien muotoon kirjoitetuista runoista, jotka Ismo Alanko on itse valinnut kirjaan koko tuotantonsa varrelta. Runojen lisäksi kirjasta löytyy myös muutamia tarinoita Ismo Alangosta yhdessä eri yhtyeidensä kanssa Alangon itse kertomana. Teos on laulutekstien osalta suurimmaksi osaksi ensijulkaisu, koska Alagon sanoituksia ei ole painettu levyjen kansiin.

Ismo Kullervo Alanko on laulaja-lauluntekijä, ja on toiminut aktiivisesti musiikkimaailmassa vuodesta 1975. Mies on vaikuttanut uransa aikana monissa tunnetuissa yhtyeissä, kuten Hassisen koneessa, ja Sielun Veljissä, ja on siis näin monille suomalaisille tuttu nimi.

Kiinnostuin Alangon kirjasta jo pelkän nimen perusteella, ja siksi valitsin tämän teoksen. Nimi Ismo Alankokin oli jo ennalta tuttu, olin joskus kuullut hänen kappaleitaan, ja näin pääsin tutustumaan sanoituksiin paremmin. Oli myös mukavaa kuunnella laulujen sanoituksia samaan aikaan Alangon laulamana, kun niitä luki kirjasta. Teos vaikutti heti alkuun mielenkiintoiselta, sellaiselta, josta minä pitäisin, enkä pettynyt.

"enää tarvitse ei valaa lemmenvaloja

joudutaan ja juostaan pitkin onnen saloja

kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen

rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana"