Yhteinen tehtävä

"Hyvä olla"

"Olen juonut liian kauan

tätä kärsimysteni maljaa

olen nähnyt liian monen

lumisateen hiljaa

noroina valuvan

paskaviemäriin

minä avaan sieluni ovet

sinä kävelet sisään ja hymyilet

viet minut matkalle ulos

ulos maailmaan

näen muita ihmisiä

muita ihmisiä

paha ajatus

terävä miekka

kaunis ajatus

taivaassa tänään

taivaassa tänään"

Valitsin Alangon runon "hyvä olla", yhteiseen tehtävään, koska halusin keskittyä siihen tarkemmin, ja avata sitä itselleni. Mielestäni runo oli kaunis, vaikkakin se toi myös samalla surullisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Itse nään siinä selkeän tarinan.

Runon puhuja sanoo juoneensa liian kauan kärsimysten maljasta. Uskon että kärsimysten maljalla tarkoitetaan runon puhujan elämässä olevia raskaita hetkiä. Hän ei selvästikään ole elämänsä aikana tuntenut paljon onnellisuuden tunnetta. Tällä yhdellä lauseella saadaan tietää paljon runon puhujan elämän laadusta. Ei tarkkoja yksityiskohtia, mutta se, ettei kaikki ole hyvin, ja hänellä on paha olla. Puhuja ei osaa enää nähdä elämässään mitään kaunista, ja hän ei kai osaa luottaa ihmisiin. Se kertoo jo paljon runon luonteesta.

    Asiat kuitenkin muuttuvat, kun runon puhuja sanoo avaavansa sielunsa ovet, ja jonkun kävelevän sisään hymyillen. Ehkä puhuja kohtasi jonkun, johon kerrankin elämässään pystyi luottamaan. Uskon sielun ovien tarkoittavan hänen todellista sisintään, salaisimpia salaisuuksia, joita ei voi kertoa kaikille. Puhuja on siis löytäny viimein elämäänsä jonkun elämään yhdessä hänen kanssaan. Tämä joku, jolle puhuja osoittaa sanansa, johdattaa runon säkeistä päätellen puhujan taas ihmisten pariin, ulos kuorestaan. Mutta onko puhujalla taas hyvä olla? En usko näin.

    "Paha ajatus". Minulle tuli tästä säkeestä mieleen, että ehkä puhuja ei osannutkaan enää luottaa uudestaan ihmisiin. Tai ehkä hänen luottamuksensa petettiin uudemman kerran.

"Terävä miekka". Luulen puhujan vieneen itseltään hengen. Hän ei enää uskaltanut alkaa toivomaan paremmasta. 

"Kaunis ajatus" Ehkä puhujan on viimein hyvä olla, kun on päässyt pakoon maailmaa. 

"Taivaassa tänään

taivaassa tänään" Puhuja on päässyt pois.

Runossa puhutaan kirjakieltä, tosin hyvin arkiseen sävyyn. Arkisen vivahteen sille tuo ainakin lause "noroina valuvan paskaviemäriin". Näin runosta tulee helpommin lähestyttävä, teksti on helposti ymmärrettävää, eikä siinä ole käytetty hienostelevaa kieltä. Runo on melko lyhyt, ja siinä on vain yksi säkeistö. Alku- tai loppusointuja ei ole käytetty, runo on moderni. Lopussa on toistettu lausetta "taivaassa tänään", kuin korostaakseen sitä, mitä lopussa on tapahtunut.