Häiriintynyt syöminen

Syömishäiriöt ovat eräänlaisia vakavia psykosomaattisia häiriöitä, kehon ja mielen sairauksia, jotka ilmenevät häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä. Julia Buckroydin kirjan "Anoreksia ja bulimia" mukaan syömishäiriöt kuitenkin liittyvät muuhunkin, kuin syömiseen. Syömishäiriö on osa siitä kärsivän ihmisen emotionaalista järjestelmää ja se vaikuttaa elämän kaikkiin osa-alueisiin. Sairastavan ihmisen ei ole helppo irrottautua syömishäiriön tiukasta otteesta. Nälkiintymisestä, ahmimisesta ja oksentamisesta voi tulla pakkomielle. 

Wikipediassa on kirjoitettu että syömishäiriöt jaetaan neljään päätyyppiin, joita ovat BED (Binge Eating Disorder), anoreksia, bulimia ja ortoreksia. Aineessani otan anoreksian tarkempaan käsittelyyn. Kaikkiin syömiseen liittyviin häiriötiloihin ei ole edes löydetty diagnoosia. Syömishäiriöt ovat pitkäkestoisia sairauksia ja voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Mitä sitten on häiriintynyt syöminen? Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n sivuilla on häiriintynyttä syömistä kuvailtu niin, että oireesta muodostuu häiriö, kun se toistuu useasti ja siinä määrin niin, että se alkaa jo selvästi haitata ihmisen arkista toimintakykyä ja fyysistä terveyttä. Sairaudesta tulee elämän keskipiste, ja se hallitsee kaikkea. 

Anoreksia, eli anorexia nervosa, on laihuushäiriö, ja yksi syömishäiriöiden neljästä päätyypistä. Anoreksia tarkoittaa tarkoituksenmukaisesti ylläpidettävää nälkiintymistilaa. Kyseistä sairautta kärsivällä on pakonomainen tarve pudottaa painoaan. Buckroyd kertoo kirjassaan, että laihuushäiriön tunnusmerkkejä ovat muunmuassa painonnousun pelko, syömisestä kieltäytyminen, kuukautisten poisjääminen, unettomuus, huono itsetunto, alentunut ruumiinlämpö ja pulssi, kynsien haurastuminen, kyvyttömyys keskittyä mihinkään muuhun yms. Kaikkia tunnusmerkkejä ei tietenkään välttämättä esiinny kaikilla sairastuneilla.

Julia Buckroydin kirjassa kirjoitetaan myös, että anoreksia kehittyy yleensä vähitellen, eikä sairaudesta kärsivä yleensä aluksi tiedosta sairastavansa. Ruoka ja syöminen tuovat anorektikolle valtavaa ahdistusta. Normaalin sosiaalisen elämän vietto, joka niin usein rakentuu ruuan ja juoman ympärille, voi alkaa käydä mahdottomaksi. Ruoka on kuitenkin vain yksi osatekijä anorektikon maailmassa, joka pyörii koon ja painon ympärillä. Anorektikot ovat yleensä hyvin ankaria itselleen, ja heillä on hyvä kontrollikyky itsensä suhteen. Anoreksia myöskin hidastaa pituuskasvua tai jopa ehkäisee sen. Anoreksiaa sairastavat haluavat hallita itsensä täysin.

Valitsin syömishäiriöt ja anoreksian kirjoitelmani aiheeksi kiinnostukseni pohjalta. Haluaisin luultavasti joskus tulevaisuudessa auttaa ihmisiä, jotka kärsivät kyseisistä häiriöistä. Eräs ystäväni on sairastanut anoreksiaa, ja myös siksi olen halunnut tietää aiheesta lisää, ja ehkä myös näin ymmärtää paremmin, mitä hän on joutunut kokemaan. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tule ymmärtämään samalla tavalla, koska ei ole itse sitä kokenut. On rankkaa katsoa vierestä, kun läheinen ihminen näyttää vain kuihtuvan, eikä voi juuri tehdä mitään auttaakseen, pysyä vain tukena. Ystävälläni oli todella huonojakin aikoja, mutta onneksi hän on nyt paljon parempaan päin. Hän sotki ennen ruokaa lautasellaan haarukalla, että näyttäisi, että lautaselta on syöty, vaikka oikeasti hän ei ollut laittanut murustakaan suuhunsa. Ruoka oksetti ja ajatus lihomisesta ahdisti häntä. Pienenkin pakotetun aterian jälkeen hän meni heti tekemään salaa vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Hän joutui myös laitoshoitoon syömishäiriönsä takia, koska oli ajautunut niin heikkoon kuntoon. Siellä noudatettiin tarkkaa ruokasuunnitelmaa, joka oli aluksi hänelle hyvin vaikeaa, ja ruokailussa saattoi kestää monia tunteja, koska ei ollut helppo syödä sellaisia määriä ilman sitä suurta itseinhoa, minkä hän koki laittaessaan ruokaa suuhunsa. Itse tunsin oloni vain todella hyödyttömäksi, koska en voinut tehdä mitään. Hän kävi taistelua oman päänsä sisällä, muilta piilossa. Onneksi nykyään kaikki on hänen osaltaan paremmin. Samalla pelkään kuitenkin, että tämä sairaus palaisi takaisin hänen elämäänsä.


En haluaisi, että kukaan läheisistäni, tai ylipäätänsä kukaan joutuisi käymään syömishäiriötä läpi. Kenenkään ei tarvitse olla sairaalloisen laiha, jotta olisi kaunis tai komea. Ihmisen sisin on se tärkein, ja minusta on huono asia, että media osoittaa selkeästi toista. Mainoksissa ja muissa sosiaalisissa medioissa on käytetty malleina yleensä vain langanlaihoja ihmisiä, ja tämä tuo naisille, kuin myös miehille paljon ulkonäköpaineita. Laihuus ei ole täydellisyyttä, vaan se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Itsenään ei tarvitse käydä muuttamaan.




Lähteet:
fi.wikipedia.org/wiki/Syömishäiriö
www.syomishairioliitto.fi
Julia Buckroyd (1996): Anoreksia & Bulimia